Osa 01. Yksin maailmassa.

Kirjoittajan kommentti: Jaa. Kommenttia, hyvä vai huono?

-----------------------------------

- Ketä sä voisit rakastaa?

"Tähän leikkiin ei koskaan kyllästyisi. Titta jatkoi ja jatkoi, katsoi miten esittelin hänelle luokkakuvaani, kysyi ketä voisin rakastaa. Vastasin aina samalla tavalla: en ketään. Luokallani ei ollut ketään mielenkiintoisia ihmisiä, kaikki vain sellaisia jotka eivät todellisesta elämästä ja tuskasta ymmärtäneet hölkäsen pöläystä, vaan valittelivat pitkää kotimatkaa tai levinnyttä meikkiä. Minulle niillä asioilla ei ollut todellista merkitystä. "

Paula sulki vuosikirjan ja tietokoneen ja sanoi hiljaisella äänellä:

- Mennäänkö nukkumaan?

Kello oli puoli 3 yöllä. Paulan huoneen lattialla oli patja, ja siinä ne samat auringonkukkalakanat mitkä Titalla oli aina täällä vieraillessaan. Paula asteli yläkertaan sydän kauhusta pamppaillen. Hän kuuli sen hakkauksen, ja oli varma että Tittakin kuuli. He kaivautuivat sänkyihinsä, ja Titta nukahti heti. Paula sen sijaan valvoi pitkään, rutisti nalleaan ja pelkäsi. Se hänen oli tehtävä.

" Rutistin nalleani ja itkin. Elin tilannetta aina uudestaan, kauhuissani ja peloissani. 10 vuotta vanha tyttö istui vessassa ja kuunteli kuinka oven lukkoa rämpättiin, yritettiin avata. Todistajat täytyi hiljentää, mummoni selitti. Kännykkä alkoi soida vieressä. Joku hullu, ajattelin ja käänsin sen pois päältä. Itkin hysteerisesti. Olin täysin kauhuissani, en uskonut että selviäisin. Mutta turhaan. Olin selvinnyt ennenkin. "'

Aamulla Paula hiipi alakertaan. Kello oli vasta puoli kuusi. Mutta Paula keitti kahvia ja paahtoi leipää. Sitten hän astui ovesta ulos kuistille syömään. Aurinko oli nousemassa, ja postimies toi postia. Muutama kirje mummille, Paula ajatteli ja kävi hakemassa lehden. Hänen olkapäänsä rusahtivat kun Titta loikkasi hänen selkäänsä.

- Huomenta; hän heläytti aina niin kirkkaalla äänellään.

Tällä hetkellä Paulaa ei naurattanut. Kirje kädessä hän alkoi vapista, sitten itkeä. Äkkiä hän murtui täysin ja purskahti raikuvaan itkuun, niin sydäntäsärkevään. Kirjeessä oli jotain kerrassaan karmaisevaa.